Visioita ja motiiveja           26.8.2001  

On ollut varsin onnekasta saada syntyä Pohjanmaan pääkaupunkiin Vaasaan. Visiitit muissa  maissa ja kaupungeissa ovat vahvistaneet tätä käsitystä. 

Vaasa ja Suomi yleensäkin ottaa urbanisminsa ensiaskeleita.  ”Suomi putos puusta vähän äkkiä” laulaa osuvasti Ismo Alanko.  Suomi on kavunnut korven savupirtistä suoraan PC:n  ja Communicaattoriin eteen näppäilemään sähköpostiviestejä ja lähettelemään virtuaalilogoja. Monet kaupunkeihin leveämmän leivän perässä tullet istuvat lähiöpubeissa haikailemassa turvallisen maalaiskylän raitille. 

Yksi kaupunkimainen taajamakin  -   globaalissa mittakaavassa -  Suomesta toki löytyy. Pieniä merkkejä on sellaisen sivistyneistön syntymisestä, jonka ei tarvitse itsetehostuksensa ja uransa vuoksi pörrätä Kampin trendikuppiloissa eikä kokkareilla.  Riittävän hyvän liikeidean omaavat yritykset, ”studioteollisuus”,  eivät ole päämarkkina-alueensa paikkaan sidottuja. 

Tietynlaisia yrityksiä ja sivistyneitä itsellisiä selviytyjiä voidaan ehkä joskus nähdä viettämässä aikaansa  -  asumassakin - muuallakin kuin Ruuhkasuomessa. 

Hieman joskus jopa hävettää ne ylistykset, joita pyytämättä suollan  erilaisilla valtakunnan foorumeillani. Hävettää siksi kun täällä tavan takaa törmään  mielestäni  typeriin moukkamaisuuksiin ja totaalisiin väärinkäytöksiin. 

Olen vakaasti sitä mieltä, että tietyn fiksuuskynnyksen ylitettyään Vaasa voisi olla todella vetovoimainen myös  intellektuelleille.  Vaasanhan on kovin insinööri-ekonomivetoinen – yliopistonsa pääsuuntienkin mukaisesti.  Arkkitehtuurin, taiteen, kirjallisuuden, musiikin arvostus ei oikeasti yllä nomenklatuurimme juhlapuheita pitemmälle.  Ihannoidaan jopa oikein julkisestikin suoran toiminnan Härmän Häjyä joka tappaa suojellun talovanhuksen…Humanistista ja kulturellia elämää on etsittävä Vaasassa omista ympyröistään, piilosta. 

Betonia, asfalttia, tehokkuuden ylistystä, rationalismia, yksinkertaisten ihmisten tekemiä yksinkertaisia ratkaisuja. 

Moni syntyperäinen vaasalainen itkee sielussaan ja katsoo ympäristönsä ja kulttuurinsa tuhoamista. Mutta on hiljaa. Paljasjalkaiset ovat jo numeerisestikin vähemmistössä kotonaan.  

Tässä maapalloistuvassa maailmassa ei ole trendikästä olla patriootti mutta minäpä olen varsin syvästi vaasalainen. Seuraavaksi olen pohjalainen. Suomalaisuus on minulle vähän hatarammaksi muodostuva käsite. Itse asiassa samaistun enemmän länsipohjaan kuin vaikka Savoon tai Pohjois-Karjalaan. Pohjalaisuus sisältää minulle itse asiassa ripauksen länsi-pohjalaisuutta ( Västerbotten on  tuossa lähempänä linnuntietä kuin Seinäjoki muutenkin). 

Minun patriotismini johtaa - joskus varmaan muille käsittämättömiin – reaktioihin ja tunteenpurkauksiin.  Saatan ihan oikeasti suuttua kun mielestäni itsekkyyden, välinpitämättömyyden tai ahneuttaan  tuhotaan jotain yhteistä peruuttamattomasti. Jos teko tehdään väärässä järjestyksessä tai muuten laittomasti saattaa kiivastuminen olla pahakin. Jo lapsuuteni miljöön talojen nimittäminen rötisköiksi saa verenpaineeni nousemaan. Ranta-alueen luvaton täyttö tai Vaskiluodon metsän luvaton kaato saa minut heti puolustustaistoon…. 

Se mitä yritän sanoa on se, että jos Vaasa pikku hiljaa pääsisi sellaiselle polulle että asiat alkaisivat tapahtua oikeassa järjestyksessä, suunnittelun ammattilaisia alettaisiin kunnioittaa, hyväksyttyjä suunnitelmia alettaisiin jopa noudattaa niin  paljasjalkaisten vaasalaisten henkiset voimavarat voitaisiin saada positiiviseen henkiseen kasvuspiraalin  mukaan. 

Nyt vielä monet aamuisin kurkistavat varovaisesti kaihtimen välistä josko kaupunki on edelleen tallella…  ( Muuten - noin kymmenen vuotta sitten yksi kaunis kesäaamu oli Kirkkopuistikon kaikki komeat koivut kaadettu parissa tunnissa  - tästä tuli pieni episodi kh:n ja telan välillä mutta – vastaavanlaista tapahtuu edelleenkin….) 

Joku kaunis päivä vielä joku merkittävä kulttuuripersoona löytää Vaasan ja alkaa sivistyneistön muuttoaalto  Etelä-Suomesta Vaasaan. 

Tapio Osala 

P.S.

 ( Muuten eräs firma – Learnpoint Oy - - muutti pääkaupunkiseudulta Vaasaan siksi että löysi ihanan sijainnin firmalleen  - Tiilikasarmin – ja omistajalleen asunnon vanhasta puutalosta – Pikipruukin Vanhasta Sannasta)