Visioita ja motiiveja 26.8.2001
On ollut varsin onnekasta saada
syntyä Pohjanmaan pääkaupunkiin Vaasaan. Visiitit muissa maissa ja kaupungeissa ovat vahvistaneet
tätä käsitystä.
Vaasa ja Suomi yleensäkin ottaa
urbanisminsa ensiaskeleita. ”Suomi
putos puusta vähän äkkiä” laulaa osuvasti Ismo Alanko. Suomi on kavunnut korven savupirtistä
suoraan PC:n ja Communicaattoriin
eteen näppäilemään sähköpostiviestejä ja lähettelemään
virtuaalilogoja. Monet kaupunkeihin leveämmän leivän perässä tullet istuvat
lähiöpubeissa haikailemassa turvallisen maalaiskylän raitille.
Yksi kaupunkimainen taajamakin - globaalissa
mittakaavassa - Suomesta toki löytyy.
Pieniä merkkejä on sellaisen sivistyneistön syntymisestä, jonka ei tarvitse
itsetehostuksensa ja uransa vuoksi pörrätä Kampin trendikuppiloissa eikä
kokkareilla. Riittävän hyvän
liikeidean omaavat yritykset, ”studioteollisuus”, eivät ole päämarkkina-alueensa
paikkaan sidottuja.
Tietynlaisia yrityksiä ja
sivistyneitä itsellisiä selviytyjiä voidaan ehkä joskus nähdä viettämässä
aikaansa - asumassakin - muuallakin kuin
Ruuhkasuomessa.
Hieman joskus jopa hävettää ne
ylistykset, joita pyytämättä suollan erilaisilla
valtakunnan foorumeillani. Hävettää siksi kun täällä tavan takaa törmään mielestäni typeriin moukkamaisuuksiin ja
totaalisiin väärinkäytöksiin.
Olen vakaasti sitä mieltä, että tietyn fiksuuskynnyksen ylitettyään Vaasa voisi olla todella vetovoimainen myös intellektuelleille. Vaasanhan on kovin insinööri-ekonomivetoinen – yliopistonsa pääsuuntienkin mukaisesti. Arkkitehtuurin, taiteen, kirjallisuuden, musiikin arvostus ei oikeasti yllä nomenklatuurimme juhlapuheita pitemmälle. Ihannoidaan jopa oikein julkisestikin suoran toiminnan Härmän Häjyä joka tappaa suojellun talovanhuksen…Humanistista ja kulturellia elämää on etsittävä Vaasassa omista ympyröistään, piilosta.
Betonia, asfalttia, tehokkuuden
ylistystä, rationalismia, yksinkertaisten ihmisten tekemiä yksinkertaisia
ratkaisuja.
Moni syntyperäinen vaasalainen
itkee sielussaan ja katsoo ympäristönsä ja kulttuurinsa tuhoamista. Mutta on
hiljaa. Paljasjalkaiset ovat jo numeerisestikin vähemmistössä kotonaan.
Tässä maapalloistuvassa
maailmassa ei ole trendikästä olla patriootti mutta minäpä olen varsin syvästi
vaasalainen. Seuraavaksi olen pohjalainen. Suomalaisuus on minulle vähän
hatarammaksi muodostuva käsite. Itse asiassa samaistun enemmän länsipohjaan
kuin vaikka Savoon tai Pohjois-Karjalaan. Pohjalaisuus sisältää minulle itse
asiassa ripauksen länsi-pohjalaisuutta ( Västerbotten on tuossa lähempänä linnuntietä kuin
Seinäjoki muutenkin).
Minun patriotismini johtaa -
joskus varmaan muille käsittämättömiin – reaktioihin ja
tunteenpurkauksiin. Saatan ihan oikeasti suuttua kun mielestäni itsekkyyden, välinpitämättömyyden
tai ahneuttaan tuhotaan jotain
yhteistä peruuttamattomasti. Jos teko tehdään väärässä järjestyksessä
tai muuten laittomasti saattaa kiivastuminen olla pahakin. Jo lapsuuteni miljöön
talojen nimittäminen rötisköiksi saa verenpaineeni nousemaan. Ranta-alueen
luvaton täyttö tai Vaskiluodon metsän luvaton kaato saa minut heti
puolustustaistoon….
Se mitä yritän sanoa on se, että
jos Vaasa pikku hiljaa pääsisi sellaiselle polulle että asiat alkaisivat
tapahtua oikeassa järjestyksessä, suunnittelun ammattilaisia alettaisiin
kunnioittaa, hyväksyttyjä suunnitelmia alettaisiin jopa noudattaa niin paljasjalkaisten vaasalaisten henkiset
voimavarat voitaisiin saada positiiviseen henkiseen kasvuspiraalin mukaan.
Nyt vielä monet aamuisin
kurkistavat varovaisesti kaihtimen välistä josko kaupunki on edelleen
tallella… ( Muuten - noin
kymmenen vuotta sitten yksi kaunis kesäaamu oli Kirkkopuistikon kaikki komeat
koivut kaadettu parissa tunnissa -
tästä tuli pieni episodi kh:n ja telan välillä mutta – vastaavanlaista
tapahtuu edelleenkin….)
Joku kaunis päivä vielä joku
merkittävä kulttuuripersoona löytää Vaasan ja alkaa sivistyneistön
muuttoaalto Etelä-Suomesta Vaasaan.
Tapio Osala
P.S.
( Muuten eräs firma – Learnpoint Oy - - muutti pääkaupunkiseudulta Vaasaan siksi että löysi ihanan sijainnin firmalleen - Tiilikasarmin – ja omistajalleen asunnon vanhasta puutalosta – Pikipruukin Vanhasta Sannasta)