Öjen aloitti kohoamisen  merestä 700 vuotta sitten  -   kohoaminen jatkuu!            Muokattu:  08.01.2007

Natura-alue Vaasa, Sundom
Öjenin historia
Öjenin kartta
Kuinka Öjen syntyi Vihkiäiset 2005 syksyllä

Kuinka löydän Öjenin?

Sundomilaisen kalastajan matkassa

Luontokeskus TERRANOVA

Öjenin vesitalous ja maanomistus

Kutunousu Öjeniin


Öjenissä on isoja haapoja.


Kaatuneita puita ei Öjenistä korjata ja näin moni mönkijä saa sapuskaa.

Kelo Öjenissä









Haukia oli runsaasti ainakin ensimmäisessä lammessa Öjenin tieltä molskimassa 2.5.2003. Muita kaloja ei näkynyt...14.5 kutu jatkui ja muita kaloja ei näkynyt kuin isoja haukia









Näiden sivujen tekijän

Tapio Osalan,

Kotisivu
TapioOsala.com

 
POSTIA? tapio.osala@vaasa.fi


Metso on ollut harvinainen näky Öjenissä. Sitä ei ole ollut lainkaan pariin vuosikymmeneen.  Jyrkkäreunaisissa metsäojissa nähtiin 70-luvulla hukkuneita metsäkanalintujen poikasia... 

Nyt on ojat ummessa ja metsot palanneet. Talvella 2002-2003 oli muutama reviiripuu, jonka alla mahtava läjä käytettyjä havunneulasia..  Kävin 4.10.2003  Öjenissä ja ilokseni tein eri puolilla metsää neljä  eri havaintoa metsosta.  Sen jälkeen ei minulla kylläkään ole lisää havaintoja (2/2012)

 

ÖJEN     Kuvat ja teksti Tapio Osala        


Vaasalaisia perheitä vieraanaan jämsäläisiä tutustumassa Öjeniin. Taukopaikalla makkaarat käristyivät ja kahvi maistui 4.12.2011.

Kompassivuori nousi merestä 700-luvulla. ja on Öjenin korkein kohta. Nimensä (Kompassberget) se on saanut kompassista. jonka ehkä muinaiset kalastajat tai hylkeenpyytäjät ovat rakentaneet.
 

Öjenissä on lukuisia suuria muurahaispesiä aivan luontopolun varressa (12-2011).

Koskematon suo ja sen reunametsä. Pitkospuut menevät sen halki ja hiljentävät ihmismielen.

 

 

 

Vuonna 2004 sähkölinja poistettiin ja kasvaa pikku hiljaa nyt metsäksi.



Vanha kaatunut kelo Öjenistä. Kaarnan poistuttua 
huomaa selvästi että puu on kasvanut voimakkaalla 
kierteellä.

 

 

Sitten peikko meni taas piiloonsa Öjenin luolaan.
9.11.2003 taapersi Öjenin peikko metsässä...


30-40 -luvun ylispuuhakkuiden jälkiä ei juuri 
maallikko havaitse - tässä vanha sammaloitunut kanto
 

 


Jäkälämätäs eräällä Öjenin suolla. Kauniimpi kuin 
mikään kasvihuonekukka!


Valtavia siirtolohkareita on Öjenissä kymmeniä.
Jäkäliä. Kauniita valkoisten  jäkälien peittämiä 
kallioita ja kiviä löytyy Öjensitä. Toivottavasti 
hirvimiehet jatkossa varovat näitä herkkiä kasveja.

Snickarsin aukiolla on jylhä kivipöytä - ketähän varten. (kiven päältäkin on pitänyt puu kaataa... miksi?)
Nimitys johtuu silloisesta Vaasan metsäesimiehestä, joka hakkautti tämän metsän jo ennen lupakäsittelyä. Jäipä onneksi Öjenin viimeiseksi avohakkuuksi!

"Snickarsin aukio" on viimeinen avohakkuu tai oikeammin siemenpuuasuntoon hakattu metsä, josta siemenpuut ovat enimmäkseen kaatuneet. Jostain syystä raiskiolle vielä kuitenkin istutettiinkin pariin kertaan männyntaimet.
Mitenkä sellainen seimenpuuasentometsä, josta siemenpuut ovat kaatuneet eroa avohakkuusta?
Mitä jos luonnottoman männikön kaataisi ja kulottaisi?
Voisi moni pieni mönkijä tykätä.... On niin vähän noita metsäpaloja nykyään.

Metso, teeriä,sepelkyyhkyjä, runsaasti haukia 
kutemassa Stormarenilta tulevassa lampiketjussa.
Stormaren vähän turhan kuiva jo 13.5!. Onko 
kynnys liian matala? Mihinkä sulamisvedet holahtivat?


Palokärki löytää kohta vielä enemmän ruokaa 
kun tukitut metsäojat tekevät puustolle tehtävänsä


Nämä kuvat on omistettu Matti Kyröläiselle joka varmaan ainakin tietää nuo alakuvassa olevat lehmänläjiltä näyttävien kääpien nimet. Isoja  olivat


Haapa siellä toinen täällä. Kovin paljon ei kyllä 
haapoja ole Öjenissä. Jokunen iso ja komea kuitenkin.




                                         
 

Luontopolku 4/2003    


Kompassivuorelle tultaessa saa jo aidon tunteen vanhasta metsästä.



Kompassberget on saanut nimensä avokalliolla olevista kivimuodostelmista. ne ovat ehkä n 500-700 vuoden takaa jolloin paikka oli pieni saari ulkosaaristossa ja kalastajat/hylkeenpyytäjät rakentelivat "kompasseja" kalliolle ajanvietteeksi?

Kivikautisen asumuksen perusta?

Kompassivuoren lähistöllä on myös kivimuodostelmia, jotka voisivat olla muinaisten asumusten perustoja? Näitä ei ole ehkä ennen havaittukaan? 

Hienot pitkospuut auttavat märkien paikkojen yli

Miehenkorkuinen kusiaispesä on polun varrella

Useita kilometrejä metsäojia (joiden tekemiseen ei ollut edes lupaa) tukittiin Metsähallituksen erikoiskaivinkoneenkuljettajan toimesta

Ojien paikalle on muotoiltu luontaisen kaltaisia puroja mutta ennen kaikkea ne ennallistavat Öjenin vesitasapainon eli vesi ei enää virtaakaan sieltä pois vapaasti....
Parin vuoden kuluttua (eikä oikein maallikko nytkään) ei enää huomaa että paikalla on oja ollutkaan..
Stormaren on suo keskellä Öjeniä. Kurjet pitivät kovaa meteliä siellä keväällä 2003.
Stormarenilla (vas.) kasvoi jo lähes  kymmenmetristä koivikkoa kun se padottiin uudestaan. Suo ennallistuu pikku hiljaa...

Sähkölinja ei enää mene Öjenin halki. Se purettiin helmikuussa 2004. Hirvitornin tulevaisuus liene myös epävarma. 

Luontopolku on merkitty punaisin nauhoin  - 
cityihminenkään ei pääse eksymään...

Maasto ja biotyypit vaihtelevat hienosti. Tässä kanervaa kasvava metsäinen neva.

Jylhä männikkö deGeer moreenilla.

Tänne luolaan kurkistaa vielä moni pojanviikari. Muodostelma on luontopolun varrella ja sinne sopii vaikka sadetta pitämääni.

Vanhoja kolopuita löytyy . Liito-oravareviirejä on yli 50...

Kurkia pesii Öjenissäkin  mutta nuo (taivaalla kurkiaura matkalla pohjoiseen) menivät kauemmaksi

Kun katselee ylöspäin niin voi nähdä vaikka 
variksenpesän?

Öjein luontopolun uolimatkan krouvissa voi syödä eväät ja levähtää.

Vaasan  sivistystoimen apul. kaup. joht Bengt Strandin (oik) ja erityisneuvonantaja Risto Känsälä  tauolla.


Pitkospuut johtavat myös upottavan suon yli

Minkkiloukku
Minkkiloukku

Suuresta valtaojasta onkin tullut puron yhdistävä lampiketju, johon hauki aloitti kutunousun 21.4.2003




Erään lammen kutuväylän suulle on minkki rakentanut pesän hyvälle väijypaikalle. Lammella pesii myös vesilintuja.
Minkin päivät yritettiin päättää tappavalla  loukulla mutta metsätysaika loppui ennekuin minkki löysi tiensä loukkuun keväällä 2003.
Iso mätihauki ja pienempi koiras sen kyljessä pääsiäisenä  kutumatkalla Öjenin Stormareniin (23.4.2003)
hauet

Hauet kutunousussa

hauet

Hauki piilossa!!
Kun kutunousussa olevan  hauen säikäyttää vahingossa niin se saattaa piiloutua kuin strutsi konsanaan. Panee pään piiloon....

Pääsiäisenä (pitkäperjantai 18.4.2003) alkanut kutunousu keskeytyi kun ilmat jäähtyivät.  Jo lampiin ehtineet hauet jäivät paikoilleen odottelemaan veden lämpiämistä.(Kutunousu vaatii n 5 asteen lämpötilan puron vedeltä.) Stormarenin laskupurossa ja lampiketjun lammissa makoilee kymmeniä haukia ja ne pääsevät nousemaan melkein Stormareniin saakka. Ahvenen kutunousu on sitten jo toinen juttu: pääseekö kömpelö mätiahven Öjenintien pitkän ja vuolaan rummun läpi? Ahvenia en ole vielä onnistunut omin silmin näkemään mutta joku muu on väittänyt nähneensä...

Öjen lepää

  
Aloitussivulle

Johtaja Pertti Sevolan tervehdys Öjenin luontopolun avajaisissa 8.10.2005:

Öjen - monipuolinen luonnonalue lähellä kaupunkia

Öjenin metsän suojelukokonaisuuden toteuttaminen tapahtui hyvin ripeästi yhteistyössä Vaasan kaupungin ja muiden maanomistajien kanssa. Samoihin aikoihin, kun alue oli liitetty Natura-2000 ohjelmaan vapautui maaherran talo Vaasassa. Kaupunki sai vaihdossa maaherran talon, merkittävän summan rahaa ja maa-alueita Öjbergin virkistysalueen läheltä.

Kokonaisuuden toteuttaminen kerralla oli mahdollista senkin takia, että kaupungin maaomistukset oli uusjaossa keskitetty Öjenin metsäalueelle.

Öjenin metsä on maamme oloissa ainutlaatuinen luonnonsuojelualue erityisesti sen sijaintinsa takia. Kaupunkikeskustan läheisyydessä on lähes 300 hehtaarin erämainen metsäalue. Öjenin alu on myös luonnoltaan monipuolinen vanhojen metsien alue, jossa metsätyypit vaihtelevat karuista kalliometsistä rantalehtoihin ja reheviin kuusikoihin. Kosteikot ja pienvesistöt lisäävät alueen monimuotoisuutta.
Alueella on nähtävissä kulttuurimuistomerkkejä, kuten kompassiruusuja.Alueelle rakennettu ja tänään käyttöön vihittävä palveluvarustus antaa hyvän mahdollisuus turvalliseen tutustumiseen alueeseen kaiken ikäisille luonnosta kiinnostuneille. Virkistyskäytölle ja myös eri-ikäisten opetukselle, ja Vaasan seudulla vierailijoille metsä on mainio kohde.

Öjenin metsä on hyvä esimerkki luonnonsuojelualueiden monikäytöstä. Valtion on rakentanut infrastruktuuria, toteuttanut suojeluohjelman mukaisen alueen ja rakentanut palveluvarustuksen, joka on kaikkien kansalaisten käytössä. Alueen sijainti lähellä keskustaa laajentaa käyttömahdollisuuksia ajallisesti ja käyttäjäryhmittäin. Öjenin metsä sopii niin kiireiselle pikavierailijalle kuin luonnonrauhassa pitempään viihtyvälle. Sen peikkometsä kiehtoo niin pientä kulkijaa kuin kokenutta luontoharrastajaa.

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen puolesta kiitän kaikkia Öjenin metsän suojelun ja nyt avattavan luontopolun toteuttamisessa mukana olleita hyvästä yhteistyöstä.

Uskon, että alueella tulee olemaan monia kiitollisia käyttäjiä ja, että sen palveluvarustus kehittyy edelleen tulevaisuudessa.


Metsähallituksen luontoon.fi kotisivuilla: http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=7523 on seuraava juttu Öjenin historiasta

 

Öjenin historia

Kalastusalueesta metsästysmaaksi

Ajanlaskumme alussa Öjen oli vain noin 2 km pitkä saari, jota ympäröivät pienet luodot ja karikot. Ihmiset kävivät alueella vain metsästämässä hylkeitä. Noin vuonna 1000 saari kasvoi mantereeseen kiinni. Vasta noin 1400-luvun alussa alkoi vakituisesti asuvaa väestöä oleskella Öjenin lähistöllä.

Kalastus oli Öjeniä ympäröivissä kylissä tärkeä elinkeino hylkeenpyynnin lisäksi. Lahna, hauki, ahven ja silakka olivat tavallisimpia saaliita. Kuivatulla tai suolatulla kalalla maksettiin verot kirkolle ja myöhemmin myös valtiolle.

Öjen on aina ollut viljelymaaksi sopimatonta kivisen maaperänsä vuoksi. Öjenin suoalueilta ja rantaniityiltä on kerätty ruohoa, kaislaa ja saraa ja sekä erityisiltä lehdesniityiltä myös puiden lehtiä talvirehuksi eläimille. Koska alueen etäisyys ympäröiviin kyliin ei ollut pitkä, olivat kuljetusmatkat lyhyet ja useimmiten rehu vietiin veneellä kotipihalle. Metsää käytettiin myös polttopuun ja rakennuspuun hankkimiseen. Lisäksi metsästettiin kotitarpeiksi jänistä, kettua, metsälintuja ja oravaa.

Karjan metsälaidunnus oli ennen yleistä

Takamailla sijanneet karjamajat olivat 1800-luvun loppupuolelta aina toiseen maailmaan sotaan saakka yleisiä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Karjamajat olivat pieniä vajoja, jotka sijaitsivat metsässä, lähellä karjan kesälaitumia. Myös Öjenissä on ollut karjamajoja, joissa Yttersundomin kyläläiset ovat pitäneet lehmiään.

Iltaisin, kun piiat olivat tehneet päivän työnsä kotitilallaan, jatkoivat he matkaansa karjamajoille. Majalle tullessaan, he kutsuivat karjan kokoon ja lypsivät lehmät. Maito säilytettiin yön yli kellarissa, jonne oli kerätty keväällä jäälohkareita. Jäälohkareet olivat pakattu sahajauhoihin, jotta ne säilyisivät jäisinä koko kesän. Piiat nukkuivat karjamajoissa, ja aikaisin aamulla he kantoivat painavat maitokannut tilalle. Maito saatettiin myös viedä kaupunkiin myytäväksi.

Kompassiruusut

Öjenin korkeimmassa pisteessä, Kompassbergetin avokalliolla, on kaksi kompassiruusua. Ne ovat kivistä rakennettuja muodostelmia, jotka neljällä tai kahdeksalla varrellaan näyttävät ilmansuunnat. Kompassiruusut ovat Pohjanmaan Museon tutkimuksien mukaan nuoremmalta rautakaudelta (v. 500 - 1000). Rakentajina ovat olleet ehkä kalastajat, jotka odottelivat purjehdussään paranemista tai kyläläiset, jotka odottelivat kotiin tulevia kalastajia tai hylkeensaalistajia.

Uusjaon hidas käsittely säilytti vanhan metsän Öjenissä

Öjenin alueen uusjako, joka aloitettiin 1950-luvun lopussa, eteni hitaasti. Metsänomistajat eivät tänä aikana hakanneet alueelta metsää, odottaessaan metsäpalstojen vaihtoja. Samanaikaisesti Vaasan kaupunki hankki kaikki myyntiin tulleet palstat itselleen ja omisti lopulta lähes koko Öjenin metsän.

Keväällä 1993 aikoi Vaasan kaupungin metsäosasto tehdä alueella noin 10 hehtaarin avohakkuun. Kartoitusten yhteydessä todettiin, että alue on hyvin monimuotoinen ja että siellä esiintyy monia vanhojen metsien tunnuslajeja. Hakkuut lopetettiin ja Öjenin metsä liitettiin tämän jälkeen vanhojen metsien suojeluohjelmaan.

-------

Vaasasta Sundomin suuntaan (Vaskiluodon läpi). Kun siltapenger on ylitetty niin oikealla puolella on n 3-400 m:n päässä P-alue ja Infotaulu. Infotaulun editse lähtee Öjenintie. Sitä pitkin n 300 m   - ruma lumenkaatopaikka ohittaen. Heti lumenkaatopaikan jälkeen lähtee vasemmalla luontopolku. Silta ojan yli ja kyltti ja taulu, jossa karttakin polusta. Parissa polun risteyksessä pitää olla vähän tarkkana, niistä on viitoitetut reitit tielle.  Kun kiertää luontopolun myötäpäivään ja aina risteyksissä kääntyy oikealle niin tulee automaattisesti lähtöpaikkaan (siis ensimmäisessä liitytmäpolun ja varsinaisen luontopolun risteyksestä lähdetään vasemmalle...sitten aina oikealle kunnes ollaan lähtöristeyksessä).Punaiset paperiviitoitukset (suunnitelmissa on oikein puiset viittatolpat) kyllä näkyvät eikä eksymisen vaaraa ole. Polun pituus on 4 km ja sen kiertäminen kestää n 2-3 tuntia jos aikoo Pohjanmaan ainoata kunnon metsääkin vähän ihailla.