MITÄ TRAGIKOOMISIN  YMPÄRISTÖLAUSUNTO –  EMERITUS PROFESSORI JA EX- YLIOPISTOREHTORI ANTAA YSTÄVÄN ASIASSA ”ASIANTUNTIJALAUSUNNON”

( to:N HUOM: Se, että oheisssa lausunnossa väitetään että Merikotkan pesässä ei olisi pesitty kahteen vuoteeen ei pidä paikkaansa: pesä on olut yksi Merenkurkun tuottoisimpia mutta JUURI SATTUMALTA tuona keväänä kun tiehanke oli vireillä OLI PESINTÄÄ HÄIRITTY ja se epäonnistui. Seuraavina vuosina on taas poikasia  pesästä lähtenyt siivilleen entiseen malliin...Häiritsijää ei varmuudella tiedetä joten turha spekuloida mikä taho se voisi olla...)

Ympäristövaikutusten arvio tiehankkeesta Inre Torngrund - Långrevet

Suunnitellun tien pituus on n. 2 km. Sen välittömässä vaikutuspiirissä on 30 kesäasuntoa. Tavoitteena on helpottaa pääsyä nykyisille huviloille, ei niiden lukumäärän lisääminen. Nykyisin liikenne tapahtuu moottoriveneillä läheisestä satamasta, jonne tie päättyy.

Nykyisellään maakulkuyhteys alueen lohkareisuuden vuoksi on vaikeakulkuinen. Suorittamieni kolmen tarkastuksen aikana en havainnut sellaisia geomorfologisia luonnonarvoja, joiden käsittely' olisi Natura-alueen oleellista muuttamista. Lohkareiden järjestely ja tiemateriaalin tuominen alueelle ovat tien rakentamisen edellytyksiä. Tielinja ylittää pienen glo-järven laskupuron. Siihen on syytä pelkän penkereen sijasta rakentaa silta. Toisaalta tällainen järvityyppi on lyhytikäinen ja sen kuroutuminen irti merestä on maankohoamisrannikon luonteenomaista kehitystä, mikä aiheuttaa myös kasvilajiston muutoksia.

Alue, jonka läpi tielinja kulkee, on luonteeltaan mustikkatyypin kangasmetsää. Kasvillisuuden yleisleimaan vaikuttaa kuitenkin se, että sitä on käytetty talousmetsänä, jolloin mm. pääpuulaji on vaihdettu kuusesta mäntyyn. Tästä vyöhykkeestä merellepäin seuraa hieman epäselvä koivuvyöhyke ja sen jälkeen leppävyöhyke ennen rantakasvillisuuden alkamista. Mielestäni metsävyöhykkeet olivat vähälajisia ja aivan tavallisia kasveja sisältäviä. Kääpiä löysin 3 (kevät- lepän ja koivun käävät). Tie ei ulotu rantavyöhykkeeseen. Mielestäni tien toteuttaminen ei oleellisesti muuta kasvipeitettä, koska sen kummallekin puolelle jää runsaasti nykytilassa olevaa kasvillisuutta.

Eläimistön havainnoinnissa tavattiin runsaasti hirven ja jäniksen jätöksiä. Alueelta löydettiin myös ilmeisesti ketun saaliiksi joutuneen huuhkajan jäänteitä.

Linnusto sinänsä näyttää lauluäänien perusteella arvioituna Suomen tavalliselta metsä- ja rantalinnustolta (peippo, uunilintu, punakylki, lehtokerttu, rytikerttunen, västäräkki , teeri ja korppi). Merestä todettiin sinisorsa, telkkä ja kalalokki. Myös merilokki on havaittu aikaisemmin.

Alueella on myös ollut merikotkan pesäpuu, jossa on pesitty viimeksi 2 vuotta sitten. Merikotka lienee linnuista ainoa, jolle tiestä ja liikenteestä voi olla haittaa. jos liikenne säikäyttää emon hautomasta varhain keväällä, munat voivat pilaantua kylmyyden vuoksi. Ulompana saaristossa on kuitenkin uusia pesimäalustoja, jolloin tielinjan pesimäpuu voitaneen kaataa ja välttyä poikasvaurioilta. Merikotka toisaalta ei enää ole uhanalainen laji muutenkaan.

Käsittääkseni tien rakentamisen aiheuttamat vauriot ovat eläimistölle vähäisiä. Muuttomatkoilla monet joutuvat paljon kovemman liikenteen vaikutuksen tuntumaan. Toisaalta voi väittää, että tien ansiosta joidenkin lajien (hirvi, kettu, jänis) liikkuvuus voi suorastaan parantua, kun lohkareiden sijasta ne voivat valita myös tasaisen tienpinnan.

Tien rakentamisella on tässä tapauksessa myös myönteisenä pidettäviä välillisiä vaikutuksia. Huviloilla käyntiliikenne siirtynee paljolti mereltä tielle. Se vähentää moottoriveneiden aiheuttamaa häiriötä pesivälle linnustolle ja poikasten elämän alkuvaiheelle. Myös kalojen kutualueet saanevat nykyistä paremman tilanteen.

Tien rakentamisen vaihtoehtona on jo nyt paikoin kovin matalien kulkuväylien ruoppaaminen. Maankohoamisen (n. 1 cm/v) ja sedimentoitumisen vuoksi ruoppaustarve lisääntyy vuosi vuodelta. Käsittääkseni ruoppaaminen on paljon huonompi vaihtoehto ympäristövaikutusten kannalta, eikä ainoastaan meressä vaan myös niillä maa-alueilla, joille ruopattu pohjamateriaali jouduttaisiin kasaamaan.

Arvioni on siis, että Inre Torngrundetin - Långrevetin tiehankkeen toteuttaminen ei uhkaa alueen luonnonarvoja merkittävällä tavalla ja että tien huolellisella suunnittelulla ja varovaisella toteutuksella voidaan tulosta vielä parantaa.

Vaasassa 9.9.1999

MAURI PALOMÄKI

Mauri Palomäki

emeritus professori

PYYDETTY LISÄSELVITYS

Inre Torngrundetin tiehanke ja sen arviointimenettely

Hallitussihteeri Marika Paukkusen viittaus Jukka Similän (Luonnonsuojelulaki, Helsinki 1997, s. 245-246) näkemyksiin arvioinnissa huomioonotettaviin seikkoihin. Tämän johdosta kertaan tätä taustaa vasten suunnitellun tieprojektin vaikutukset tekemässäni arvioinnissa. - Suojeltavien lajien ja luontotyypin suojelutaso ei merkittävästi heikkene - Lajien ja ympäristön esiintymiseen ei merkittävää heikkenemistä - Lajiston runsauteen ei merkittävää vaikutusta - Luontotyypin ominaispiirteisiin ei merkittävää vaikutusta - Alueen ominaispiirre ei juurikaan muutu

Yllä esitetty lisäselvennyksenä tekemääni arviointiin. päivätty 9.9.1999:Inre Torngrundin tieprojektin vaikutuksista alueeseen.

Yhteenvetona totean, ettei suunnitellulla hankkeella merkittävästi heikennetä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon tai joiltain osin rajoittuu siihen.

Vaasassa 12.1.2000

MAURI PALOMÄKI

Mauri Palomäki

Emeritus professori